Suomen suosituimmat blogit ovat yleensä varsin triviaaleja aiheiltaan. Muoti, sisustus, kokkaaminen ja mitä arkipäiväisimmät blogit tuntuvat keräävän suurimman yleisön. Silti blogia ei kannata luokitella pelkäksi kevyeksi viihteeksi, sillä blogi voi olla mitä parhain työkalu opiskelussa tai työelämässä.
Opiskelija voi kirjoittaa oppimispäiväkirjaa tai portfoliotaan blogin muotoon. Julkaisemisen kynnys on matala, sillä bloggaamisen luonteeseen kuuluu keskeneräisyyden sietäminen ja itse prosessin avaaminen muiden luettavaksi. Tällöin muut opiskelijat voivat lukea ja kommentoida oppimispäiväkirjaa ja toimia näin vertaisoppijoina.
Opiskelijoiden kirjoittamat teemablogit opiskeltavasta aiheesta antavat mahdollisuuden harjoitella argumentaatiota ja asiallista väittelyä. Argumenttien lähdetiedot on helppo kirjoittaa muistiin ja treenata samalla lähdekritiikkiä.
Opettajan kommentit ovat puolestaan suoraa ja yksilöllistä palautetta pohdinnan monipuolisuudesta ja asian jäsentelystä. Vuorovaikutus voi olla kirjallisesti jopa parempaa kuin luokkatilanteessa kasvokkain.
Bloggaamisen, kuten muunkin verkko-opiskelun, hyviä puolia on myös opiskelun joustavuus aikataulujen suhteen. Se helpottaa sekä opettajien että opiskelijoiden työtä ja mahdollistaa esimerkiksi ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttämisen helpommin kuin perinteiset asiantuntijavierailut.
Blogi voi toimia tiedotusvälineenä. RSS-syötteiden avulla opiskelijat voivat saada tiedotteet, linkit ja vinkit kätevästi omaan sähköpostiinsa ilman työläitä sähköpostilistoja.
Diginatiivit pitävät itsestään selvyytenä nettiin julkaisemista. Me preWeb2.0-sukupolven edustajat olemme ehkä hieman varovaisempia. Itseäni ainakin verkkojulkaisemiseni alkutaipaleella ahdisti koulun pilkkusääntö ym. päähänpaukutus. On samaa sukua kielioppi-käännös-menetelmälle kielten opiskelussa. Molemmat yhtä halvaannuttavia.
VastaaPoistaNäin on. Samalla tavalla omaa ja aikaisempia sukupolvia on ahdistanut esimerkiksi kieltenopiskelu, jossa yhtäkään vieraan kielen lausetta ei uskalleta päästää suusta ulos ennen kuin lause on varmasti täydellinen.
VastaaPoistaBlogi voisi olla hyvä väline juuri tällaiseen keskeneräisyyden sietämisen harjoitteluun. Opiskelijan blogikirjoituksessa saa mielestäni olla virheitä, jopa asiavirheitä. Kommentoija voi mainita asiavirheistä ja perustella, miksi blogissa esitetty väite ei pidä paikkaansa. Samoin keskustelu voi viedä eteenpäin keskeneräisiä asioita ja avata uusia näkökulmia.
Opiäskelijan blogin pääajatus voisi juuri olla oman ammatillisen kasvun tarkastelu, jota esim. opettaja pääsisi tutkailemaan ja kommentoimaan, sellasta vapaata assoisaatiota. Tämä voisi vähentää pilkkupaineita. Lisäksi juuri tuo Marin mainitsema keskustelun eteneminen oppimisen näkökulmasta lisääntyisi ja aikaisemmin pohdittuun voisi helposti palata. Toisaalta blogin kautta olisi helppo myös peilata aikaisempaa ajattelua ja nykyhetken tilannetta.
VastaaPoistaOppimispäiväkirjana ja itsensä kehittämisessä blogi on hyvä väline juuri tässä keskeneräisyyden sietämisessä, itsensä ja oppimisensa tarkastelussa ja parhaimmassa tapauksessa se rohkaisee kirjoittamaan.
VastaaPoistaBlogiin voi lisätä myös kuvia, piirroksia ja videoita tukemaan omaa kirjoitusta. Kuvilla voi tehostaa ja lisätä oman tekstin sanomaa, "Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa"-periaatteella.
Ja kun palaute tekstistä on asiallista ja rakentavaa, toimii blogi hyvänä oppimisen edistäjänä molemmille tahoille, sekä kirjoittajalle että kommentoijille.